Mä oon ihan kunnossa! Anteeksi tuon mun kirjurini puolesta, se on pitänyt hävyttömän pitkän tauon mun kuulumisissani.

Mä oon nyt innostunut ihan vietävästi tuosta kepi-kepi-tuohusta. Me käydään äipän kans mölli-agia Kauhajoella. Kuulemma viikonloppuna ollaan lähdössä kepi-kepi-leirillekin jonnekkin Suomen Turkkisen viereen. Siellä on meitä suuria valkoisia metsästäjiä kuulemma koko leiri täynnä! Mä odottelen niitä ihania, hemaisevia tyttösiä yli kaiken. Tytöt on IHKUJA!

Äippää vaan jänskättää, että miten mä pystyn keskittymään niitten kaikkien kauniiden dooristen keskellä siihen kuulemma olennaiseen, eli kepi-hop-rrrrr-touhuun. Kyllähän mä keskityn, mutta tuo äippä on niin vietävän hidas. Mä kerkeen jo ajatella monta ihanaa jutskaa sillä välin, ennen kuin se ehtii toimia. Mun pitäis laittaa tuo äippä jollekkin korkeen paikan leirille....

(Kirjurin kommentti: Olen anteeksi antamattomasti lyönyt laimin velvollisuuttani kertoa meidän suuren persoonamme kuulumisista. Otin tuossa helmikuun lopulla uuden työtehtävän vastaan ja olen nyt yrittänyt sompailla kahden yrityksen, työpaikan ja koulun väliä. Ahneudesta sakotetaan.... No, nyt on viimeinen näyttö kouluun annettu ja päästy sisälle uuteen työhön. Eiköhän tämä taas tästä normalisoidu.)