Tehosteet on nyt sitten hoidettu ja mies terveeksi todettu. Painoakin oli jo kaikki 5kg! Onpa äipällä iso tosiäijä. Tässä Milon versio päivästä:

 Rääkkäys oli siis siinä, kun se tätsä tuikkas mun niskaani julmasti ainakin metrin mittaiset  paaaaaaaksut neulat ja ajatteli korvaavansa moisen tuskan ja nöyryytyksen parilla hassulla namipalalla. Ei peli vetele, olen mieltä asiasta!!! Yritti tätsä vissiin puhkaista mun voimapatin käpälästä, muttei osunut kuin niskaan. Sitten mä arvokkuuteni rippeet mukanani astelin odotushuoneeseen ja piikit kyllä unohtuivat. Ette usko kun mä melkein tiputin partakarvani, kun tuli mua vastaan tällainen ihana pieni tyttö. Voi että olin miestä...tikkaat olisivat kyllä olleet tarpeen...hormonit aivan hyrräsivät! Siinä sitten oli se päivän uusi rakkaus, ei tyttö ihan heti varmasti toivu siitä, kun hylkäsin sen... Menetti kyllä tosimiehen.

Äipän kans sitten mentiin Mustiin ja Mirriin visiitille. (Ajatteli varmaan tuo ihmisemo-parka, että sydänsurut suuresta rakkaudesta unohtuvat.) Siinä oli kyllä paikka mun makuuni. Otetaan asiakas ystävällisesti vastaan ja annetaan namia sekä rapsutuksia! Äippä oli siinä sitten kovin katuvaisella päällä, kun oli antanut rääkätä mua siellä lekurissa. Osteli kaikkea, oli peuran sääriluuta, ihku uusi puukkarilelu ja muuta naposteltavaa, meinas että palkkaa hienolle miehelle. Tässä näette sitten mut ja sen uuden puukkarilelun, jota äippä kutsuu monoksi.

Illalla äippä onneksi tajus lähteä mun kans kunnon lenkille. Luulee pärjäävänsä mulle juoksemisessa. Neliveto voittaa!! Siinä se sitten vikisi, että pitäis odottaa sitä. No, mä vähän sitten jarrutin, ettei aivan sydäriä mammaparka saa. Kastuttiinkin vähän, mutta nyt mä alan jo tottumaan siihen. Onpahan ainakin hyvä syy vetää kuivaushepuli kotona. Paras paikka puhtaushepulille on kyllä ehdottomasti äipän ja iskä sänky. Ja jos vielä on petaamatta, niin mä pääsen peiton alle leikkimään märkää pastorimörköä. Voi pojat, että on mukavaa. Sisälle kun päästiin, se laitto takkaan tulen ihan mua varten ja sain vain oleilla mukavassa takkatulen lämmössä... Olihan sen jo aikakin ajatella mua tämmöisen rankan päivän jälkeen. Saa ehkä anteeksi, voin vaikka mennä viereenkin nukkumaan, jos vain osaa kauniisti pyytää!

Tässä mä nyt sitten yritän nauttia lämmöstä ja rauhasta, jos äippä nyt vain tajuais tunkea kameran sinne missä ei päivä paista...