Meidän pieni "herra hienopieru" on nyt sitten tullut siihen päätökseen, ettei koira voi ulkoilla sateessa! Eilen satoi koko päivän ja herraa sai pakolla kantaa tekemään tarpeitaan. Jos yritti pyytää ulos, herra vain työnsi kuononsa ovenrakoon, huomasi sateen ja luikki sisälle. Niinpä uskollinen ihmispalvelija kantoi pastoria nurmikolle... herra loi palvelijaansa kärsivän katseen ja teki tarpeensa. Sitten taas palvelijan tehtävänä oli kantaa herra pastori takaisin sisälle. Milo oli ilmeisesti sitä mieltä, että kun eilen jo viihdytti aamulla paria sakemannilapsosta (puisella terassilla, ei vahingossakaan taivasalla), niin hänen korkeutensa oli jo tehnyt aivan tarpeeksi. (Ja mitäpä äippä ei rakkaan lapsensa eteen tekisi!!) Illalla onneksi sade lakkasi pariksi tunniksi ja pääsimme kunnon lenkille.

 Kostoksi päivän kaikesta kurjuudesta herra omi kissojen kopan, johon ennen ei ole yrittänytkään valtausta. Otti puruluunsa suuhun ja käveli mielenosoituksellisesti kissalauman yli koppaan ja valtasi sen.... Että näin meillä. Nyt on äipän suurien syntien listassa myös sadepäivän manaaminen herran harmiksi.... No, tuleepa äipälle lisääkin syntejä taas tänään. Eläinlääkäri kutsuu rokotuksille, voi että kun pientä pastoriparkaa potkitaan päähän!

Syytän sinua kurja ihminen...

No, koittakaapa kissat vielä tulla koppaan...se on nyt mun...kuten kaikki muukin mukava täällä!!!!