Sunnuntaina äipän kans pakattiin reppu ja lähdettiin metsäretkelle. Sinne se äippä paineli umpimettään ja mä koikkelehdin perässä. On se sillä vaan helppoa, kun ei sukukalleudet raavi tannerta joka askeleella... No kyllähän mä oon äijä ja pärjään siellä missä muutkin. Totesin siinä, että kyllähän mä oon varmaan niin kuuluisa, etteivät ketkutkaan enään uskalla näyttäytyä lähiseudulla, missä MÄ hallitsen. Muutaman luolan kävin tarkistamassa, mutta pakoon olivat puikkineet.

Tässä mä pontevana meen tutkimaan, että saisko hieman häjyiltyä luolan asukille...

No eihän siellä ketään kotosalla ollut. Pelkäsivät varmaan kuollakseen mua!

Reilun tunnin rämpimisen jälkeen mä löysin makeen kiven. Pitihän sinne kiivetä ja todeta reviirinsä laajuus. Alla näkyy, että olen todistettavasti julistanut alueen omakseni! Vapiskaa ja unohtakaa joka miehen oikeudet tällä alueella!!!!