Kävimme eilen ostamassa uuden kevythäkin Milolle. Poika oli itse testaamassa Mustissa ja Mirrissä mökkiään. Päädyimme hankkimaan tällaisen kevyen mallin, sillä lähinnä ajelemme lyhyitä matkoja päivittäin, jolloin vähempikin tila riittää. Onhan meillä toki pitkille matkoille varattuna iso (lue: farmarin perään ei mahdu muuta tavaraa kuin häkki-kokoa) metallihäkki. Muutenkin metallihirvitys on niin painava, ettei sitä mielellään ole ottanut auton perästä pois. Nyt kun on tuo uusi hieno yksiö, niin sitä voidaan käyttää tarvittaessa näyttelyissä yms. paikoissa, jossa joskus kaivataan hieman yksityisyyttä ja rauhallista paikkaa. Milo itse ihastui uutuuteen niin, että nyt töissäkin nukkuu siellä.

Eilen illalla uudesta asunnosta ilahtuneena herra saikin oikein kunnon virtapiikin. Otettiin sitten auto ja yksiö alle ja lähdettiin koulutuskentälle. Siellä hilluttiin tunnin verran ja vielä virtaa riitti. En tiedä mikä hulluuden puuska äippään iski, sillä menimme läheiselle pururadalle ja otimme perään vielä puolen tunnin juoksulenkin. Kyllä tässä alkaa vähitelle huomata, kuinka kuntokin kasvaa koiran mukana. Kyllähän siinä lenkillä hengästyttiin, mutta ei oltu kuitenkaan puolikuolleita kun autolle päästiin. Ennen Milon tuloa kun tilanne oli se, että suurin kuntoilu oli kävellä Prisma tai muu marketti päästä päähän. En tiedä onko tämä nyt sellainen myöhästynyt 30-kriisi, kun alkaa kuntoilu olla kivaa......

Uusi ihana mökki (jonka ovea ei äippä vielä osannut laittaa hienosti), josta joutuu katselemaan maailmaa niska kyyryssä....

Nythän me syntymäblondit tajuttiin, että miksi ovessa on tarrat... ja Milon ryhtikin parani silmissä