Keskiviikkona illalla aloitimme Ilmajoen Riistavallilla pentukoulun. Sujuu kyllä ainakin toistaiseksi hyvin. Luoksetulot tehdään aivan oikein ja istutaan perusasentoon liikkeen lopuksi äipän vasemmalle puolelle. Seuraaminen sujuu myös loistavasti, Milo-mahoton osaa jo hienosti kulkea vierellä ja istahtaa heti ilman kehoitusta kun pysähdyn. Maataan, istutaan, ollaan paikalla... Nyt menee vähän turhankin hyvin. Ikuisena pessimistinä odotan, koskahan pudotaan ja korkealta. Ei koiran koulutus voi olla näin helppoa!!! Kyllä varmasti viimeistään kun alkaa murkuttaa, niin uhma alkaa, eikä äipän käskyt olekaan aivan itsestäänselviä.

Lauantaina on nyt sitten tarkoitus mennä ekoihin mätsäreihin opettelemaan pehmeällä laskulla tuota näyttelytouhua. Nyt kun on ollut pari oikein mukavan aurinkoistaja lämmintä päivää, niin pelottaa sademahdollisuus huomiselle. Milo kun inhoaa sitä sadetta. Hienon herran kulma- ja partakarvat eivät ole silloin ojennuksessa.

Nyt kun aurinko on paistellut, niin Milo on hoitanut vahtikoiran tehtävää vapaaehtoisesti hallilla. Nauttii oven vieressä auringosta ja lämmöstä. Jos kuumottaa liikaa, niin tietää oven olevan aina auki, joten välillä voi käydä juomassa sisällä. Alla otoksia meidän hirmuvahdista...eikös kaikkia pelota!!!

Ovivahti kauhea..

Portsari sisäovella...

Ja se hirmuinen kuono joka kastelee tulijat litimärjiksi pussaten