No nyt mä olen taas kotona. Keuruulla oli kivaa, mutta kyllä mä vaan parhaiten nukun kotona. Päästiin eilen äipän kans kotiin, niin päätettiin yhdessä mennä päikkäreille ja nukkuessa humpsahti pari tuntia.

Sillä ryhmiksessä käytiin ja se setä kopeloi mut siellä. Äippä kehui mua valtavasti, kun sen mielestä mä osasin käyttäytyä kehässä kuin miehet! Mä kuulemma sesoskelin paikallani maassa ja pöydällä upeesti, enkä edes hätkähtäny kun se setä kävi muhun käsiksi. Oli se kumma setä, vaikka mä kuinka hienosti olin, niin se meinas että mä oon vaan hyvä. Äippä on mulle kyllä sanonut, että mä oon erinomainen ja mä kyllä uskon sitä enenpi kuin sitä setää.. Se oli kirjoittanu siihen lappuun, joka äipälle annettiin:

Hyvän tyyppinen nuori koira. Kaunis pää ja ilme. Hyvä niska. Erinomainen runko. Hyvä häntä ja hännän kiinnitys. Hyvä karkea karva. Kaipaa kulmauksia lisää ja tehoa liikkeisiin. Miellyttävä luonne.

Mä ihmettelin, mitä tuo kaikki tarkoittaa... Kehut mä nielen mukisematta, mutta että kehtaa setä moittia mun nelivetoani. Se on mun mielestäni erittäin tehokas. Mä saan pallon kiinni ja se setä ei varppina pystyisi samaan. Ja mitä mä ymmärrän kulmista, niin ainakin ulkona joka kulmaan pitää nostaa jalkaa! Onneksi mun ei tartte kaikkea ymmärtääkkää.

Atte ja Sofia-neiti oli mukana ottamassa kuvia meistä ja tässä muutama:

Tässä mä odotan lihapullaa pöydällä....

ja tässä setä on mun peräpäässä...

Tässä mä yritän pysyä äipän mukana, kun se ravaa pitkin mattoa...

Tässä mun lihapulla on lattialla...(enkä tarkoita äippää)...