Urakka nyt sitten alkoi. Kotona siis kattoremontti. Eilen tuli yli kilsa puutavaraa ja tiilet saapuvat viikon kuluessa. Purettiin siinä sitten iskän kanssa puukuormaa ja Milo kantoi kortensa kekoon repimällä parhaansa mukaan suojamuoveja ympäri pihaa. Oli siinä pojat urakkaa sekä ihmisillä, etä Milolla. Nyt sitten pitäisi viikonloppuna alkaa purkaa vanhaa kattoa, sopii vain toivoa, että olisi kaunis ilma.

Ilmoitin Milon elokuun lopulla oleviin STJ:n päänäyttelyyn isolle kirkolle. Pummattiin valmiiksi jo yöpaikkakin Hämeenlinnasta. Kiitos jo valmiiksi Hetulle! Helpottaa huomattavasti, kun aamulla ei ole sitten kuin tunnin matka ajettavana. Soittelin Anne-kasvattajallekin ja kerjäsin henkistä tukea mukaan. Lupautui onneksi lähtemään. Nyt on sitten Milo-mokomalla edessä tiukka treeniputki, ettei itseämme aivan lähdetä mokaamaan Helsinkiin saakka. Pitää vielä oppia seisomaan kauniisti paikallaan, joka on kyllä aina välillä hieman tuskallista. Maailma on niiiiiin täynnä kaikkea kivaa, ettei sitä paikallaan seisoskelemaan joutaisi. Korvatkin alkoivat taas itsepäisesti uhmata painovoimaa, joten taas on mummuteipit paikallaan...voi että on kurjaa...

Eihän kukaan vaan näe mun surkeaa kampaustani....

Masentaa tälläinen...