Mä kävin tänään katsomassa kahta ihan hauskaa setää. Ekaksi joku kiva täti rapsutteli mua ja laittoi mun silmiin jotain tököttiä ja hetken päästä maailma näytti vähän hassulta. Mä yritin siristellä silmiä, kun oli niin kirkasta, mutta ei se kauheesti auttanu. Onneksi pian mut huudettiin sellaiseen huoneeseen, jossa oli kiva setä. Se setä tajus sammuttaa valot ja vain väläytteli sellaisilla lampuilla mun silmiini. Sitten se laittoi taas valoja päälle ja heilutteli mun atleettisia koipiani. Sano lopuksi äipälle, että mun silmät ja polvet on terveet. Se setä kehui mua, kun olin niin hienosti ollut siinä tutkimuksessa. Mä vähän ihmettelin, koska ilohan oli mun puolellani, kun muahan siinä huomioitiin koko ajan. Äippä oli sedän sanoista iloinen ja kehui mua valtavasti.

Sitten me saatiin mennä toiseen huoneeseen ja taas tuli uus setä. Se tervehti mua ja venytteli mun niskanahkaani. Sillä sedällä oli maaginen kosketus, sillä kun me lähdettiin siitä huoneesta, mun niskaani kutitti ihan vietävästi. Äippä taas kehui mua niiiiiin kovasti. Mä olin ollut hienosti rokotuksessa. Mä taidan kyllä tykätä noista rokotuksista ja tutkimuksista, kun kaikki rapsuttaa ja kehuu mua.

Mulla on ollut kyllä tarvekin saada vähän piristystä elämään, kun mun paras kamuni Vili siirtyi kissojen autuaammille metsästysmaille. Meillä on ollu kaikilla fiilikset viikon verran alhaalla. Se oli saanut jostain jotain rotanmyrkkyä. Mä en ymmärrä, miksi ihmiset ei ota parsoneita rottia vastaan. Mehän hoidetaan se sama homma ja ulkopuoliset ei joudu kärsimään, niin kuin noista myrkyistä.

Mulla on kauhea ikävä Viliä ja niin on kyllä koko mun laumallani. Mä toivon, että Vili saa siellä missä nyt on, monen monta hiirirottaa ja muuta hienoa jutskaa kiinni ja siellä aina aurinko paistaa ja on kesä....Hyvästi kamu!